3. Ympäristönäkökohdat

Turpeen päälle rakennettuihin teihin liittyvät ympäristönäkökohdat ovat hyvin samantapaisia kuin muillakin tietyömailla, mutta muutamia lisäpiirteitä tulee pitää mielessä. Teiden kunnon hallintaan ja tien rakentamiseen liittyvät ympäristönäkökohdat on esitelty erillisessä ROADEX eLearning-osiossa. Tässä eLearning-osiossa keskitytään erityisesti asioihin, jotka liittyvät turpeen päälle rakennettuihin teihin.

Ympäristön kannalta tärkeimmät asiat liittyvät turpeen käsittelyyn sekä paikallisen hydrologian suojaukseen ja osittain myös vedenliikkeisiin turvealueella. Näiden asioiden tärkeyttä tietyön aikana ei voi liioitella ja laiminlyönnit voivat johtaa vakaviin ongelmiin.


Kuormittamattomalla turvesuolla on luonnossa kaksi kasvitieteellistä kerrosta:

  • “Acrotelm” on ylempi elävä kerros, jolla on suhteellisen suuri vedenläpäisykyky ja vaihteleva vesipitoisuus. Tässä kerroksessa on erittäin paljon turvetta muodostavia aerobisia bakteereja ja se sisältää elävää kasvimateriaalia. Suurin osa suolla virtaavasta vedestä kulkee tässä kerroksessa.
  • “Catotelm” on kuollut ja maatuva kerros ”acrotelmin” alapuolella. Tämän kerroksen vesipitoisuus on vakio ja sillä on huono vedenläpäisevyys. Tämä kerros on pysyvästi veden alla ja se ei ole ilman kanssa kosketuksessa. Lisäksi tässä kerroksessa ei ole lainkaan turvetta muodostavia aerobisia mikro-organismeja.

Pohjoisen Periferian läntisten rannikkoalueiden peittosuot voivat kehittää ”vesiputkia” ”catotelm” – kerroksen sisään. Turpeen pinnan alla näissä ”putkissa” virtaa vesi ja niistä voi myöhemmin kehittyä merkittävä pinnan alla oleva 1m läpimitaltaan oleva vesikerros. Putket voivat murtua, mikäli vedenpaine kasvaa. Tämä voi aiheuttaa suon rikkoutumista ja turvepalojen valumista. Turpeen pinnan kuormitukset voivat myös edesauttaa näiden maanalaisten putkien murtumista ja siksi nämä seikat tulisi pitää mielessä suunniteltaessa tietä peittosuolle.


Suurimmalla osalla ROADEX maita on standardimentelmät, joita käytetään suunniteltaessa uutta tietä turpeen päälle. Nämä käsittävät yleensä seuraavat asiat:

  • Ympäristön kannalta keskeisten asioiden tarkastelu, kuten turvealueen hydrologia, sen kasvillisuus ja eläimistö, olemassa olevia vesistöt, kuivatus jne.
  • Ympäristövaikutusten arviointi suunnitellulla tiellä – miten tien rakentaminen saattaa vaikuttaa turveluontoon ja mitä toimenpiteitä tulisi tehdä lyhyellä, keski- ja pitkällä tähtäimellä haitallisten ympäristövaikutuksien vähentämiseksi. Erityisesti tulisi tarkastella olemassa olevaa hydrologiaa, saastumisen estämistä ja tien kuivatusjärjestelyitä.
  • Vaikutusten minimointi – toimenpiteet ja käytännöt, miten vältetään, vähennetään ja korjataan negatiivisia vaikutuksia ja miten voidaan kasvattaa positiivisia vaikutuksia.

Lisäksi ympäristövaikutuksien arvioinnissa on nykyään uusia vaatimuksia tieprojektien geoteknisien riskien arvioinnille tapauksissa, joissa ollaan tekemisissä turvemaiden tai niiden herkän ympäristön kanssa. On tärkeää pitää mielessä, että erilaisilla tieinfraan rakentamistoimilla on olemassa riski turvesortumille.   Geoteknisten riskien hallintaa on käsitelty enemmän kappaleessa 4.


ROADEX projekti suosittelee olemassa olevan tien parantamistoimenpiteitä käsiteltävän samalla tavoin kuin uuden tien rakentamisen ympäristövaikutuksia. Olemassa olevalla tiellä vaikutusten arviointi voidaan tehdä kuitenkin hieman kevyemmin. Nykyiseltä tieltä saadaan myös arvokasta tietoa, miten uusi työ tulee vaikuttamaan ympäristöön.

Seuraavassa on esitetty tyypillisiä asioita, joita tulisi tarkastella turvemailla tapahtuvissa tietöissä:

Jätteet

Yleensä ympäristövirastot vaativat, että turvekaivannot ja siitä aiheutuvat häiriöt tulisi mahdollisuuksien mukaan minimoida, jolloin vältettäisiin tarpeetonta turpeen ja muiden maalajien kaivamista. Sitä vähemmän jätettä, mitä vähemmän turvetta kaivetaan. Hyvän suunnittelun ja tutkimusten avulla voidaan parhaiten ehkäistä turvejätteen muodostumista. Tavoitteena tulisi olla turpeen mahdollisimman laaja uudelleenkäyttö tieinfrassa esim. maisemoinnissa.

Varastointi

Turpeen varastointia eli läjitystä, osittain myös turvelietteen varastointia, tulisi pitää viimeisenä vaihtoehtona. Kaivetulla turpeella on erittäin pieni kantavuus ja suuri vesipitoisuus. Varastointialueet, johon kaivettua turvetta varastoidaan, voivat olla todellinen vaara ihmisille ja eläimille. Tämän vuoksi varastointialueet pitäisi aina aidata. Mahdollisesti myös ympäristöviranomaisilta tulee hankkia lupa.


Ympäristön pilaantuminen

Turpeella voi olla tuhoava vaikutus mikäli se sekoittuu virtaavaan vesiin ja muihin vesistöihin. Erityistä huolellisuutta tulisi käyttää turpeen huuhtoutumisen ehkäisemisessä tietyömaalta tai varastoalueilta. Näin varmistetaan, että mikään äkillinen vuoto ei pääse aiheuttamaan ympäristön saastumista.


Turvevyörymät/sortumat

Turvevyörymät, suon halkeamat ja liukusortumat ovat kaikki termejä, joita käytetään kuvaamaan ennustamattomia turvemassan siirtymiä. Nämä tapahtumat voivat olla kaikki luonnollisia ja huonon sään aiheuttamia, mutta myös rakennustyö voi aiheuttaa niitä. Seuraavana on esitetty tyypillisiä olosuhteita, jotka altistavat turpeen vyörymiselle:

  • Turpeen alla on huonosti vettä läpäisevää savea tai mineraalista maata
  • Halkeamat, jotka mahdollistavat kuivatuksen suon pinnan ja pohjan välillä
  • Turpeen noussut vesipitoisuus, joka johtuu suotautumisesta, pohjaveden virtauksista, huuhtoutumista, ”putkista” tai virtauksista

Rinteessä olevan kuperan luiskan on todettu olevan yhteydessä mahdollisiin turvevyörymiin. Viime aikoina on todettu tämän olevan eräänä taustavaikuttajana Irlannin turvevyörymiin.

Yhteenveto siitä mitä tiedetään turvemassan liikkeistä. Katso tarkemmin ROADEX II raportista: Guidelines for risk management of peat

  • Turve on erittäin vaihteleva materiaali, jonka käyttäytymisestä ei ole varmaa tietoa
  • Turpeen siirtymät ovat luonnollisia ilmiöitä suolla
  • Siirtymiä tapahtuu erityisesti suurten sateiden aikana, todennäköisesti niitä tapahtuu kesämyrskyjen jälkeen;
  • Vaurioita esiintyy entistä enemmän ilmastonmuutoksen seurauksena;
  • Ei voida olla varmoja, että vakaana ollut luiska säilyy tulevaisuudessakin vakaana
  • Turvesortumien ympäristövaikutukset voivat olla suuret;
  • Vaurion saa aikaan etenevä liuku;
  • Vauriot syntyvät yleensä alueilla, joilla on hyvin märkää turvetta;
  • Avainseikkoja ovat turvekerroksen sisäisen kuivamisen aiheuttamat vauriot ja korkea pohjavesi;
  • Kasvanut huokosvedenpaine vähentää luiskien stabiliteettia;
  • Vauriot ilmestyvät yleensä turpeen/mineraalisen kerroksen rajapinnassa;
  • Äärimmäisissä tapauksissa turve voi käyttäytyä nestemäisesti ja kulkea erittäin loivien luiskien yli.;
  • Rakentamisen nopeudella voi olla suuria vaikutuksia, esimerkkinä ylikuormitus;
  • Vaurioita voi syntyä jos tie sijoitetaan kuperaan luiskaan /murtuman päälle tai lähistölle;
  • Tien kaivaminen ilman tukea voi laukaista vaurion;
  • Turvemaalle rakennettu tie tuhota turpeen sisäisen kuivatusjärjestelmän;
  • Turpeen varastointi läjistysalueilla voi laukaista sortuman.
Choose another lesson Back to Roadex Network