1.1. Historiaa
Vesi on maapallon tärkein elämää turvaava yhdiste, mutta teillä sen läsnäolo aiheuttaa pääasiassa ongelmia. Tiemateriaalien ja pohjamaan huokosissa oleva vesi on pääsyy teiden vaurioitumiseen ja tieverkon palvelukyvyn ongelmiin.
Tierakenteiden tiedetään toimivan hyvin kuivissa olosuhteissa ja tämän vuoksi kautta historian tiet on rakennettu kuivalle maalle. Jos tie on jouduttu rakentamaan märkään maastoon, on tierakenteen kuivana pitämiseen suunniteltu kuivatusrakenteita.
Ensimmäiset tiet rakennettiin Eurooppaan noin 3500 vuotta sitten. Jo siihen aikaan insinöörit suunnittelivat tierakenteet huomioiden kuivatuksen tärkeyden. He kiinnittivät huomiota min. sivukaltevuuteen (jotta vesi virtaa sivuojiin), tasausviivaan (tien pinnan pitäisi olla pohjavedenpinnan tason ja ympäröivän maaston yläpuolella) ja sivuojiin (jotta vesi johtuisi pois tierakenteesta ja jotta ei tapahtuisi veden pinnan nousua).
Lähde: Dawson: Water in Road Structures
Nykyään asianmukaiset tien kuivatusratkaisut on kuitenkin laiminlyöty monissa maissa. ROADEX-projektin tutkimukset osoittavat, että huonosti toimiva kuivatus on yksi suurimmista teiden kuntoon liittyvistä huolenaiheista Pohjois-Euroopassa. Kuivatusongelmia todetaan erityisesti vähäliikenteisillä teillä, mutta myös pääteillä. Viime vuosien hallitukset ovat vähentäneet vähäliikenteisten teiden ylläpidon ja hoidon rahoitusta. Rahaa on pääosin annettu päällystystöihin ja kuivatuksen kunnostaminen on unohdettu.
1.2. Huonon kuivatuksen aiheuttamat ongelmat
Huono kuivatus aiheuttaa eilaisia ongelmia sekä tien käyttäjille että omistajille. Tyypillisiä ongelmia ovat:
1) Liikenneturvallisuus (vesiliirto ja jää)
Huono kuivatus on myös liikenneturvallisuuskysymys. Vesi voi kerääntyä lammikoiksi tielle, jolloin vesiliirtoriski kasvaa sateen aikana. Märkä tien pinta vähentää kitkaa, mikä puolestaan johtaa pidentyneisiin jarrutusmatkoihin. Pinnalla oleva vesi voi myös jäätyä yöpakkasten aikana ja sulaa jälleen päivällä lämpötilan noustessa. Mikäli näin tapahtuu, tien pinta voi tulla erittäin liukkaaksi ja nopeat kitkan muutokset voivat yllättää autoilijat.
2) Eroosio
Hallitsematon vedenvirtaaminen tiealueella voi aiheuttaa eroosiota. Myös rummut voivat olla riskipaikkoja eroosiolle. Tukkeutuneet tai halkaisijaltaan pienet rummut voivat saada veden virtaamaan kohti tietä ja siten aiheuttaa eroosiota. Eroosiota voi aiheutua myös silloin, jos vesi poistuu rummusta suoraan eroosioherkkään maahan. Eroosioherkkiä maalajeja ovat siltit, silttimoreenit sekä hiekka. Kasvillisuus voi vähentää eroosiota.
3) Kantavuus pienenee pohjamaassa ja tierakenteessa aiheuttaen pysyviä muodonmuutoksia.
Teiden huono kuivatus ja kosteus ovat pääsyitä tierakenteessa tapahtuviin pysyviin muodonmuutoksiin. Aikaisemmissa ROADEX projekteissa on osoitettu pysyvien muodonmuutosten aiheuttavan ei-toivottua urautumista Pohjoisessa Periferiassa sijaitsevilla vähäliikenteisillä teillä. Edellä mainitut asiat voivat myös heikentää liikenneturvallisuutta ja lisätä kuljettajien terveysongelmia. Lisäksi tien kantavuus voi alentua ja tien käyttäjille sekä omistajille voi aiheutua yhä suurempia taloudellisia kustannuksia.
4) Routanousu ja epätasainen routanousu
Yksi syy epätasaisiin routanousuihin on huono kuivatus, etenkin jos kuivatusta ei ole kunnostettu ja hoidettu kuten olisi pitänyt. Routanousut aiheuttavat tiehen epätasaisuutta ja halkeamia.
5) Päällysteen kestoiän lyhentyminen ja ylläpitokustannusten lisääntyminen.
Tie joudutaan päällystämään uudelleen usein siksi, että tien kuivatus on huonossa kunnossa. Kun kriittisten jaksojen kuivatusta parannetaan ja pidetään sen jälkeen hyvässä kunnossa, päällysteen kestoikä voi nousta 1,5-2 kertaiseksi. Näitä tutkimuksissa havaittuja tietoja tukee myös ROADEX II-projektin yhteydessä tehdyt teoreettiset laskelmat. Johtopäätös oli, että taloudellinen kuivatuksen ylläpito ja parantaminen voi johtaa merkittäviin vuosittaisiin säästöihin päällystetyllä tieverkolla.