Like and follow us on Facebook

4. Teiden kunnon hallintaan liittyvät ympäristönäkökohdat

Teillä on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön. Teiden positiivisena puolena on, että ne mahdollistavat ihmisten kulkemisen ja tavaroiden kuljetukset. Negatiivisena puolena on se, että ne valtaavat maata ja muodostavat esteitä eläimille. Tiet voivat myös aiheuttaa haitallisia vaikutuksia luonnon vesivaroihin.

Kolme suurinta teiden rakentamisesta syntyvää häiriötekijää ovat melu, pöly ja tärinä. Melua esiintyy pääasiassa teiden rakentamisen aikana, mutta sitä voi myös esiintyä vähäisemmissä määrin tien kunnossapidon aikana. Pölyä syntyy sorateillä ja sitomattomien kerrosten rakentamisen aikana. Liiallista pölyn muodostumista voidaan estää erilaisilla käsittelyillä, kuten kastelemalla ja käyttämällä asutuksen läheisyydessä pölynsidonta-aineita. Tärinä voi aiheutua epätasaisesta tien pinnasta ja aiheuttaa merkittäviä ongelmia lähellä oleville taloille.

Tässä luvussa käsitellään ympäristöön kohdistuvia  teiden kunnon hallintaan liittyviä vaikutuksia, kuten melua, pölyä, tärinää ja muita tieympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi esitetään ehdotuksia, miten niitä voisi vähentää.


4.1. Melu

Melu määritellään kuuntelijalleen epämieluisana äänenä. Meluhäiriön taso riippuu sen laajuudesta ja voimakkuudesta sekä melua kuuntelevan henkilön herkkyydestä. Normaalisti melu ei ole merkittävä ongelma Pohjoisen Periferian teillä, jotka sijaitsevat yleensä suhteellisen harvaan asutulla alueella tai täysin asumattomalla alueella. Suurin osa Pohjoisen Periferian tieverkostosta on rakentamattomilla alueilla, minkä vuoksi melun vaikutus ympäristöön ei ole yleensä merkittävää. Maastossa tehtävissä toimenpiteissä tulee toki huomioida yleisien vaatimusten noudattaminen.


Myös tien kunto vaikuttaa melun tasoon. Esimerkiksi huonossa kunnossa oleva tie, jossa autot ajavat nopeasti, voi aiheuttaa enemmän melua kuin hyvässä kunnossa oleva tie.

Erityisesti on huomioitava tietöiden todennäköisesti aiheuttama melu. Meluhäiriöt voivat myös ärsyttää karjaa ja aiheuttaa niissä myös levottomuutta ja stressiä.

Yksinkertainen, mutta hyvin tehokas keino melun vaikutusten hallinnassa on huomioida jo ennen työn aloittamista henkilöt, joihin asia suurella todennäköisyydellä tulee vaikuttamaan. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi jakamalla tietolehtisiä postilaatikoihin ja/tai laittamalla ilmoituksia ilmoitustauluille. Isommissa projekteissa voi olla järkevää kutsua kokous koolle. Kun ihmisille on tiedotettu asiasta, yleensä he hyväksyvät asian paremmin. Mahdollisuuksien mukaan on viisasta työskennellä normaalien työaikojen puitteissa. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, tulisi melun vaikutusten piirissä olevia ihmisiä informoida tästä etukäteen. Melua voidaan vähentää meluaitojen tai vastaavien rakenteiden avulla, mutta usein ne on mahdottomia toteuttaa tietyömailla johtuen osittain työn lyhyestä kestosta.

Hyvä yleisneuvo on käyttää mahdollisuuksien mukaan uusinta mahdollista tekniikkaa. Yleensä näillä laitteilla on parempi melun ja tärinän vaimennus kuin vanhemmilla. Uusien koneiden käyttämisellä on myös muita etuja kuten pienemmät päästöt jne.

4.2 Tärinä

Tärinä häiritsee teiden lähellä asuvia ihmisiä ja voi myös aiheuttaa vaurioita rakennuksille ja herkille laitteille. Tärinällä, kuten melullakin, voi olla vaikutuksia paikalliseen eläimistöön. Lisäksi tärinä voi vahingoittaa geologisia tai arkeologisia kohteita.


Merkittävin ympäröiviin taloihin kohdistuvan tärinän lähde on epätasainen ja kuoppainen routanousuja sisältävä tie. Tärinän taso voi olla eri talvella verrattuna kesään, sillä maa on talvella jäässä. ROADEX projektin tutkimustulokset ovat osoittaneet huonosta tien kunnosta johtuvan tärinän voivan olla riski myös kuljettajien terveydelle.


Tärinän aiheutuessa tietöistä, tulisikin aluksi kiinnittää huomiota töiden tekemisen ajankohtaan. Kuten meluongelmissakin, tehokkain ja yksinkertaisin keino on tiedottaa ihmisiä suunnitelluista töistä, niiden kestosta ja syistä.


Tarpeettomia merkittävän tärinän lähteitä, kuten tiivistämistä raskaalla jyrällä tai kallion räjäyttämistä, pitäisi välttää tai minimoida tiheään asutuilla alueilla. Raskas tärinä voi aiheuttaa vahinkoa rakennuksille ja laitteille. Tämä taas kasvattaa riskiä vahingonkorvausvaatimuksista. Vähän tärinää aiheuttavien menetelmien ja laitteiden käyttö olisi suositeltavaa. Tämä on usein käytännössä vaikeaa, koska tietöissä vaaditaan erikoiskoneita, kuten kaivinkoneita, raskaita kuorma-autoja jne. Ympäristöön kohdistuvan tärinän vähentämiseksi räjäytystöissä tulisi reikien välit olla lyhyempiä ja käyttää pienempää panostusta.

Yleinen neuvo, jota sovelletaan tärinän suhteen (tämä neuvo toimii myös melun suhteen), on mahdollisuuksien mukaan käyttää moderneja laitteita. Yleensä näillä laitteilla on parempi melun ja tärinän vaimennus kuin vanhemmilla. Uusista koneista on myös muita etuja kuten pienemmät päästöt jne.

Kuten on jo mainittu, tien kunto vaikuttaa tärinään. Esimerkiksi raskas ajoneuvo aiheuttaa paljon tärinää ajaessaan routavaurioisen tieosan yli. Pitämällä tie hyvässä kunnossa tärinän määrää voidaan vähentää.

4.3 Pöly

Tietöistä seuraa melkein väistämättä pölyä. Sora tai murskeet sisältävät aina jonkin verran hienoainesta ja jos materiaali on kuivaa, sitä käsiteltäessä voi nousta melko paksu pölypilvi. Pöly voi häiritä sekä asutusta että ympäristöä.


Pöly ei yleensä ole iso ongelma Pohjoisessa Periferiassa. Kuten aiemmin on jo mainittu, Pohjoinen Periferia on melko harvaan asuttua ja ”puhtaista” materiaaleista irtoava pöly aiheuttaa harvoin vakavia ongelmia. Sitä ei kuitenkaan pidä jättää huomioimatta. Paikallisista geologisista materiaaleista irtoava pöly ei pitäisi olla haitallista. Se joko laskeutuu luonnollisesti tai seuraavan sateen aikana. Kuitenkin tulisi muistaa, että pölyn levitessä vesistöihin ja järviin voi se aiheuttaa veden samenemista.

Pölyn vaikutuksia voidaan pienentää joko kastelemalla, valitsemalla vaihtoehtoisia materiaaleja tai käyttämällä pölynsidonta-aineita. Pölynsidonta-aineita pitää käsitellä varoen erityisesti pohjavesialueilla (enemmän aiheesta kappaleessa 4.7).

4.4 Jätteet

Jäte on määritelty olevan “mikä tahansa aine tai esine, jonka omistaja on hylännyt, aikoo hylätä tai on vaadittu hävittämään”. Huomaa, että jäte voi olla myös yllättävää materiaalia, kuten poiskaivettua maata, jota ei voida käyttää uudelleen.


Jätettä voi syntyä monin tavoin:

• pakkausmateriaali

• tien rakentamisesta ylijäänyt materiaali

• vaaralliset jätteet, koneista valunut öljy jne

Jäte luokitellaan myös sen mukaan, miten se vaikuttaa ympäristöön:

• Reagoimaton (ei aktiivinen) jäte on materiaalia, jota normaalilla kaatopaikalla ei voi käsitellä millään fysikaalisella, kemiallisella ja biologisella reaktiolla.

• Aktiivinen jäte on vastakohta reagoimattomalle jätteelle. Esimerkiksi öljyt ja akut voivat olla tällaisia. Erityistapauksissa jäte on vaarallista elämälle, esim. räjähtävät tai syttyvät jätteet.

Jätteiden hävittämisestä aiheutuu aina kustannuksia. Useimmissa maissa, mukaan lukien ROADEX maat, on käytössä erilaisia läjitysmaksuja. Näiden maksujen lisäksi kustannuksia aiheutuu materiaalien kuljettamisesta. Mitä vähemmän kuljetuksia on, sitä vähemmän tarvitaan ajoneuvoja ja henkilökuntaa. Vaikka valtion tulot vähenevät sitä mukaa, mitä vähemmän kaatopaikoille toimitetaan jätettä, on taloudellisesti edullisinta minimoida jätteiden käyttö.

Oikein käytettynä ylimääräinen materiaali voidaan hyödyntää tavalla tai toisella. Jos materiaalin laatu on liian heikkoa käytettäväksi tierakenteessa, sitä voidaan silti usein käyttää esim. maisemoinnissa, kuten jyrkkien luiskien tasaamisessa. Kuitenkin jätteitä, kuten esim. pakkausmateriaaleja ja jäteöljyä, tulee aina olemaan, mutta niiden määrää voidaan vähentää. Kaikilla ROADEX-projektissa mukana olevilla mailla on erilaisia vaatimuksia jätteiden käsittelylle. On tärkeää, että ympäristölle haitallinen jäte kuljetettaisiin kaatopaikalle tai jätteenpolttolaitokseen. Tietoa näiden paikkojen sijainnista saa paikalliselta valvontaviranomaiselta. Toinen mahdollinen esiin nouseva ongelma on pilaantuneet maat. Tällöin kyseinen materiaali tulee poistaa ja tuhota.  Pohjoisen Periferian alueella ei yleensä ole ongelmaa pilaantuneista maista.

Vaaralliset aineet aiheuttavat merkittävän riskin sekä ympäristölle että myös ihmisten terveydelle. Euroopan unionin ja paikallisten viranomaisten toimesta vaarallisia aineita valvotaan tiukkojen asetusten avulla. Nämä asetukset kuitenkin tarkoittavat samalla lisää rekistereitä, valvontaa ja tarkkailua.

Ongelmajätteeksi luokitellaan materiaalit, joilla on seuraavia ominaisuuksia:

• syttyvä

• syövyttävä

• hapettuva

• räjähtävä

• myrkyllinen

• haitallinen ja ärsyttävä

• ympäristölle vaarallinen

Esimerkkejä tietöissä syntyvistä ongelmajätteistä ovat polttoaineet, akut ja akkuhapot, jarrunesteet, vaihteistoöljyt, iskunvaimentajat, erilaiset hapot jne. Päälähde näille ongelmajätteille on ajoneuvot (sekä tienkäyttäjät että kunnossapitäjät). Tietöiden ja kunnossapidon aikana kaikkien ajoneuvojen tulee olla kunnossa, jotta vuotoihin ei ole mahdollisuutta.

Lähteet:

http://ec.europa.eu/environment/waste/hazardous_index.htm

http://www.ekorosk.fi/index.asp?m=1&sivu=avfallstyper_farligt

Jätteestä aiheutuvat taloudelliset kustannukset ovat merkittävä syy välttää jätettä. Huono jätteiden käsittely kuluttaa sekä rahaa että aikaa. Esimerkkeinä muun muassa:

• Huono jätteiden käsittely projektin alussa. Tämä voi nostaa kustannuksia projektin myöhäisemmässä vaiheessa. Nämä kustannukset olisi vältettävissä alusta lähtien tehtävällä jätteiden oikealla käsittelyllä.

• Varastoinnista, kuljetuksesta ja jätteiden hävittämisestä aiheutuvat kustannukset.

• Jätteiden käsittelyyn kuluva aika

• Käyttökelpoisen materiaalin hävittämisestä aiheutuneet lisäkustannukset

Näiden kustannuksien yhteistarkastelu osoittaa, että perusteellinen suunnitelma jätteiden hallintaan on taloudellista.

4.5 Tiemateriaalit ja varusteet

Myös tiemateriaalit ja -varusteet voivat olla saastelähteitä. Materiaalityyppi vaikuttaa ympäristöön ja saasteiden määrään. Tyypin lisäksi vaikuttaa tien pintakerroksen kunto ja kulutuskestävyys, veden ja liikenteen vaikutukset ja monet muut seikat.

Kierrätetyt materiaalit ja teollisuuden sivutuotteet

Kierrätetyt materiaalit ja teollisuuden sivutuotteet voivat tuoda uuden riskin ympäristön saastumiseen. Esimerkkejä tyypillisistä tietöissä käytettävistä materiaaleista ovat murskattu asfaltti, betoni tai tiili; kaivosten sivukivet; metallin valmistuksen sivutuotteet (kuten kuona); jauhemaiset tuhkat – erityisesti ”lentotuhka” ja muut teollisuuden sivutuotteet kuten jätteenpolttolaitoksen tuhkat. Kierrätysmateriaalit saattavat sisältää monia saastuttavia aineita, kuten esimerkiksi raskasmetalleja, öljyä ja orgaanisia mikroyhdistetä yms. Näiden materiaalien käyttöä on harkittava tarkasti ja kaikki materiaalit täytyy tutkia hyvin, jotta niiden soveltuvuus tierakenteisiin varmistetaan. ROADEX -maista Ruotsissa on julkaistu ohjeita vaihtoehtoisten materiaalien käytöstä. Niissä määritellään esimerkiksi materiaalien laatu sekä kemialliset ja tekniset vaatimukset, kuten myös ohjeet niiden testaamiseen. Ohjeissa on myös neuvoja siihen, miten ympäristöarviointi tulisi tehdä, missä materiaalia voidaan ja missä sitä ei voida käyttää.


Lähde: Åsa Lindgren, Swedish Transport Administration

Päällysteet

Asfalttipäällysteissä käytetyt nykyaikaiset bitumit suunnitellaan niin, että niistä vapautuu erittäin vähän saastuttavia aineita. Päällysteisiin voi liittyä myös itse nastarenkaiden käytöstä aiheutuvat pölyongelmat siellä missä nastojen käyttö on sallittu. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma vähäliikenteisillä teillä. Vanhat kivihiilitervaa sisältävät päällysteet on käsiteltävä varoen johtuen kivihiilitervan sisältämistä kemiallisista haitta-aineista. Eri maiden jäteohjeissa ja ympäristöarvioinneissa kivihiilitervaa ei kuitenkaan luokitella aina ongelmajätteeksi. Mutta jos lainsäädännössä kivihiiliterva luokitellaan ongelmajätteeksi, materiaalin käsittely on vaikeampaa ja siksi joissakin maissa kivihiilitervaa suositellaan mieluummin kierrätettäväksi kuin poistettavaksi ja käsiteltäväksi. Esimerkiksi Ruotsissa maan tieviranomaiset on julkaisseet erityiset ohjeet kivihiilitervan käsittelystä. Ohjeet sisältävät useita erilaisia vaihtoehtoja riippuen sen 16-PAH-yhdisteen pitoisuudesta. Käytännössä parhaaksi on osoittautunut jättää kivihiilitervaa sisältävä päällyste rakenteeseen koskematta siihen lainkaan. Jos se on kuitenkin kaivettava pois, ohjeista löytyy tietoa, miten sitä pitäisi käsitellä. Kaikissa tapauksessa on kuitenkin toimittava varoen ja ympäristön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi Norjassa päällyste sisältää harvoin kivihiilitervaa. Tämä johtuu siitä, että Norjan tieverkko on nuorempi kuin vaikkapa Ruotsissa ja Skotlannissa. Norjan tiet on pääasiassa rakennettu Toisen maailman sodan jälkeen, jolloin kivihiiliterva ei enää yleisesti ollut käytössä.


Lähde:

Lindgren Å., Friberg F.: Tar-Containing Asphalt – A European Problem seen from Swedish Perspective and Åsa Lindgren, Swedish Transport Administration

Luonnon kiviainekset

Luonnossa esiintyvien kiviainesten ominaisuudet ovat seurausta niiden mineralogiasta ja metallipitoisuudesta. Näiden kiviainesten yleinen ongelma vähäliikenteisillä teillä on pölyäminen.  Pölyä muodostuu sorateiden sitomattomista pintakerroksista.

Varusteet

Teiden varusteita ovat esimerkiksi liikennemerkit, suojakaiteet ja valopylväät. Yleensä nämä on valmistettu galvanoidusta teräksestä, mutta ne ovat silti alttiita korroosiolle. Ympäristöön voi vapautua suolan käytöstä johtuen sinkkiä. Lisäksi vanhemmat maalityypit voivat sisältää raskasmetalleja. Tien varusteiden ympäristövaikutukset vähäliikenteisillä teillä ovat kuitenkin melko pienet verrattuna vilkkaasti liikennöityihin teihin.


4.6 Haittavaikutusten lieventäminen

Jokainen tie vaikuttaa jollakin tavoin ympäristöön. Rakentamisvaihe on ehkä haitallisin ja siksi tulisikin toimia niin, että aiheutuvat vaikutukset olisivat mahdollisimman lieviä. Tätä ennen tulisi tunnistaa kaikki saastuttavien aineiden lähteet ja kulkeutumisreitit. Lieventämisessä nyrkkisääntönä on ”lähde-reitti-kohde”. Nämä kolme seikkaa määrittelevät lieventämiseen liittyvät tekijät. Vähentämistoimenpiteitä voidaan toteuttaa sekä kohteessa että kohteen ulkopuolella.


Lähde

Keinot saastelähteiden käsittelyyn ovat: ennalta ehkäiseminen, välttäminen ja vähentäminen. Ennaltaehkäisemisen tavoitteena on pysäyttää saastepäästöjen pääsy ympäristöön. Käytännön esimerkki ennaltaehkäisystä on suolan käytön kieltäminen pohjavesialueilla. Välttäminen on erityisesti suunnitteluun liittyvä menettelytapa, kuten tien sijainnin uudelleen sijoittaminen, jotta vältytään ympäristön herkkien alueiden ylittäminen. Vähentäminen on viimeinen keino ja sitä tulisi harkita vain silloin, jos saastepäästöjä ei voida pysäyttää tai välttää. Esimerkkinä tästä on ongelmajätteiden kuljetusmäärän vähentäminen herkän alueen läpi.

Reitti

Saasteiden kulkeutumisreiteillä vaikutusten lieventämisvaihtoehdot ovat seuraavat: rakennetaan pidättäviä esteitä (tämä on paikan päällä toteutettava toimenpide) tai suunnataan reitti uudelleen (kohteen ulkopuolella tehtävä toimenpide). Pidättävien esteiden rakentamisella tarkoitetaan, että saasteiden kulkeutumista hillitään esimerkiksi niitä pidättävillä lammikoilla tai helposti reagoivilla esteillä. Uudelleen suuntaamisella tarkoitetaan, että saasteet suunnataan uudelle reitille. Esimerkkinä tästä on vesitse leviävän saasteen suuntaaminen vesitiivistä kuivatusjärjestelmää pitkin kerättäväksi ja käsiteltäväksi.

Kohde

Jos saaste on jo päässyt kohteeseensa, seuraavat lieventävät toimenpiteet ovat mahdollisia: ennalleen kunnostaminen (in-situ) tai vahingonkorvaus (ex-situ). Vahingonkorvauksella tarkoitetaan taloudellisia tai korvaavia toimenpiteitä. Käytännössä vahingonkorvaus tarkoittaa, että korvauksia maksetaan jossain muodossa saastuneen maan omistajalle. Ennalleen kunnostamista käytetään yleensä vain mikäli vahingollinen tai haitallinen vaikutus on kohdistunut ympäröivään maa-alueeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saastuneet materiaalit vaihdetaan uusiin, puhtaisiin materiaaleihin.

4.7 Pohjaveteen kohdistuvat riskit

ROADEX maissa teillä tehtävät merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavat toimenpiteet ovat (a) talvella jäänestosuolaus ja lumen poistaminen ja (b) kesällä pölynsidonta-aineiden käyttäminen sorateillä. Näiden toimenpiteiden tavoitteena on vähentää teiden liukkautta ja parantaa tien toiminnallisuutta. Seuraavissa kappaleissa kerrotaan eri tavoista, joiden avulla tieviranomaiset voivat lieventää näitä vaikutuksia erilaisten toimien, periaatteiden ja toimintaohjeiden avulla. HUOM! Erityisiä suojelutoimenpiteitä voidaan tarvita, mikäli kyseessä on tärkeän pohjavesialueen läpi kulkeva tie. Nämä toimenpiteet voivat olla tarpeellisia myös vähäliikenteisillä teillä, mikäli tien lähellä sijaitsee uusi pohjavesipumppaamo.

Jään ja lumen hallinta

Jää ja lumi voidaan poistaa joko mekaanisesti tai kemiallisesti. Yleisin jään poistamiseen tarkoitettu kemikaali on natriumkloridi (NaCl). Yleensä natriumloridin joukkoon lisätään usein pieniä määriä kaliumferrosyadinia paakkuuntumisestoaineeksi estämään suolarakeiden tarttuminen toisiinsa kiinni. Muita käytettäviä jäänsulatusaineita ovat urea, kalsiumkloridi ja kalsiumasetaatti. Pohjoisissa maissa jään poistaminen vähäliikenteisillä teillä tehdään yleensä mekaanisesti eikä suolan avulla.


Jäänsulatusaineiden haitat

Jäänsulatuskemikaalien pääasiallinen haittavaikutus on se, että ne voivat saastuttaa maaperää, pohjavettä ja pintavesiä. Suolaus voi myös lisätä tien reunoille kerääntyneiden rakasmetallien liikkuvuutta. Suolaus tekee tien pinnasta märän, joka aktivoi tien pinnalla olevien saasteiden kulkeutumisen halkeamien kautta tierakenteeseen ja tien pientareita pitkin. Natriumkloridi lisää monien raskasmetallien liukoisuutta.

Pölynsidonta

Pölyäminen ja pölynsidonta ovat yleisiä vähäliikenteisillä sorateillä, joiden kulutuskerroksessa ei ole riittävää määrää hienoainesta luomaan imupainetta. Pölynsidonta tehdään yleensä kemiallisesti käyttäen apuna suolaa, kuten esimerkiksi kalsiumkloridia (CaCl2) ja magnesiumkloridia (MgCl2). Näillä on samanlaiset haittavaikutukset kuin jäänestoon käytettävällä suolalla. Pölynsidontaan käytettävän kemikaalin määrää voidaan vähentää käyttämällä hyvälaatuista kulutuskerroksen materiaalia. Esimerkiksi Suomessa on todettu murskatun moreenin soveltuvan erinomaisesti sorateiden kulutuskerroksiin sen hyvien pölynsidontaominaisuuksien vuoksi.


4.8 Maaperän saastuminen sekä sen välttäminen

Pohjoisen Periferian alue on maailmanlaajuisesti tunnetusti olevan “puhdasta” aluetta. Riski aiemmin saastuneen maan löytymiseksi on pieni, mutta kuitenkin mahdollinen. Monet varoittavat merkit, kuten esimerkiksi öljyinen vesi ojassa, ovat mahdollisia. Syy öljylle voi olla vaikkapa tietöiden aikana tapahtunut vuoto. Se voi kuitenkin johtua myös muista saastelähteistä. Nenä, tai paremminkin hajuaisti, on erinomainen apuväline saasteiden havaitsemisessa. Erityishuomiota tulisi kiinnittää, jos havaitaan öljyn, rikin tai muun vastaavan hajua. Saasteet voivat olla myös ”käsin kosketeltavissa”, esimerkiksi niin, että maasta löytyy selvää roskaa. Maa-ainekset voivat myös olla värjääntyneitä.


Ihmisen toimia säädellään tiukalla ympäristölainsäädännöllä. Luonnon vahingoittaminen tai tuhoaminen on rikos. Ihmisen toimet, kuten teiden rakentaminen, voivat jättää pysyviä jälkiä ympäristöön ja tämän vuoksi ympäristöön vaikuttaviin toimiin tarvitaan lupa ympäristöviranomaiselta.

Tienrakentamisessa käytettävät materiaalit tulee olla tarkkaan valvottuja saastumisen ehkäisemiseksi. Todennäköisesti ympäristölle haitallisia aineita irtoaa liuottimista ja öljytuotteista. Ajoneuvoista ja muista työvälineistä tulevat vuodot on yleisin ja salakavalin ympäristölle haitallisten aineiden lähde. Säännöllisillä huolloilla vältytään yleensä tämän tyyppisiltä saastumisilta. Roskat voi helposti kerätä ja lajittelupisteiden järjestäminen työmaalle on helppoa.

Mikäli mahdollista saastumista epäillään tiealueella, ensimmäinen erittäin tärkeä vaihe on tutkimussuunnitelman tekeminen. Tutkimussuunnitelmassa määritellään, millaisia mittauksia maastossa tulisi tehdä ja millaisia analyysejä vaaditaan. Tämän perusteella järjestelmällinen näytteenotto ja analysointi voidaan suunnitella ja toteuttaa.

Näytteiden ottamiseksi tierakenteesta, pohjamaasta ja pohjavedestä on olemassa hyvin erilaisia menetelmiä ja välineitä. Näytteitä voidaan ottaa alueelta valuvista vesistä (esimerkiksi vuodot myrskyjen tai rankkojen sateiden jälkeen tai sulavasta lumesta tuleva vesi) saastepitoisuuksien dokumentoimiseksi. Päästöjä voidaan myös monitoroida valuvasta vedestä onnettomuuksien jälkeen. Näytteitä voidaan ottaa myös luonnollisista vesistöistä kuten järvistä ja joista. Näytteenotto pohjavedestä on mahdollista tehdä luonnollisten purkautumispaikkojen, kuten kaivojen tai lähteiden, kautta.

Joitakin mittauksia voidaan tehdä suoraan paikan päällä; esimerkiksi pH, hapetus-pelkistys potentiaali ja sähkönjohtavuus. Muut kokeet täytyy tehdä laboratoriossa. Yleisimmät laboratoriossa tehtävät kokeet ovat liukoisuustesti, kemiallinen määräanalyysi ja ekotoksisuuskoe.

Saastunutta maata löydettäessä tulee turvautua erikoisasiantuntijan apuun. Nämä asiantuntijat tietävät, miten materiaalia tulee käsitellä ja kuinka ne pitää hävittää jne. He neuvovat myös, miten välttää uusia saastumisen uusiutuminen. Lisäsaasteet voivat kasvattaa puhdistuskuluja ja se kertoo yleisesti myös huonosta resurssien käytöstä.

Jos vuotoa ei voida välttää, tulee huolehtia vuodon keräämisestä. Tämän lisäksi on erittäin tärkeää ehkäistä sen leviäminen edelleen. Erityisesti vuodon pääsy pohjaveteen tulee estää. Kaikki kerätyt saasteet tulee käsitellä asianmukaisessa laitoksessa. Myös nestemäiset saasteet on hävitettävä asianmukaisesti. Huomioi, että saastunut vesi käsitellään kuten ongelmajäte ja sitä ei toimiteta perinteiselle jäteveden puhdistamolle.

4.9 Ympäristölle haitallisten aineiden leviämismekanismit

Jos tie ja sen ympäristö saastuvat yllämainituista toimenpiteistä huolimatta, on tärkeää tuntea ympäristölle haitallisten aineiden leviämismekanismit. Näin voidaan suunnitella oikeanlaiset toimenpiteet leviämisen hallitsemiksi. Leviämismekanismi on hieman erilainen saastuneen maan ollessa kyllästynyt (pohjavedenpinnan alapuolella) tai kyllästymätön (pohjaveden pinnan yläpuolella). Leviäminen tapahtuu kyllästyneessä maassa pääasiassa diffuusiona, advektiona tai dispersiona. Kyllästymättömissä maissa mekanismi on riippuvainen vesipitoisuudesta.


Jos maa on kyllästynyt (siten, että huokoset ovat täynnä vettä), partikkelit voivat liikkua kolmella eri tavalla. Nämä ovat diffuusio, advektio ja dispersio. Diffuusio liittyy ympäristölle haitallisen aineen pitoisuuteen. Partikkelit liikkuvat suuremman pitoisuuden alueilta alueille, missä on alhaisempi pitoisuus. Diffuusiota tapahtuu, vaikka neste itsessään ei liiku. Hyvä esimerkki diffuusiosta on sorateillä pölynsidontaan käytetyn suolan leviäminen osmoosin avulla. Advektio tapahtuu veden liikkuessa eli kun vesi liikkuu, niin myös partikkelit liikkuvat veden virtauksen mukana. Dispersio tapahtuu, kun vesi liikkuu maa-aineksen huokosissa ja partikkelit voivat paikallisesti jakaantua uudelleen nesteen virtauksen paikallisten vaihteluiden mukaan.

Jos maa on vedellä kyllästymätön (huokoset eivät ole täynnä vettä), partikkelit voivat liikkua monilla eri tavoilla. Sorptio tapahtuu, kun partikkelit liukenevat tiemateriaaleista veden vaikutuksesta. Adsorptiolla tarkoitetaan sitä, että kaasumainen tai nestemäinen aine muodostaa ohuen kalvon kiinteän aineen pinnalle. Desorptio on prosessi, jonka vaikutuksesta molekyylit tai ionit liikkuvat vastakkaiseen suuntaan kuin adsorptiossa. Adsorptiolla / desorptiolla on suuri vaikutus maaperässä olevan epäorgaanisen tai orgaanisen materiaalin käyttäytymiseen nestemäisen ja kiinteän olomuodon välillä. Vaihtoreaktiot tapahtuvat kahden reagoivan aineen välillä, yleensä nestemäisessä muodossa. Näissä vaihtoreaktioissa elektronit, protonit tai niiden yhdistelmät vaihtuvat ioneissa tai molekyyleissä.

Lähteet (muut kuin ROADEX informaatio), joita on käytetty tässä kappaleessa:  Andrew Dawson: Water in road structures.

SHARE: