7.1 Yleistä
Tiet vaikuttavat aina veden virtaukseen ja tierakenne itsessään voi toimia esteenä. Suunniteltaessa ja rakennettaessa kuivatusjärjestelmiä joudutaan kaivamaan tien viereen ojat sekä myös laskuojat. Kuivassa maastossa (karkea moreeni, hiekka jne) näillä ei ole normaalisti merkittävää vaikutusta ympäristöön, mutta kosteikkoalueilla uuden kuivatusjärjestelmän vaikutus voi kuitenkin olla merkittävä. Suunniteltaessa uutta kuivatusjärjestelmää tulisi aina huomioida veden luonnollinen virtaus ja suunta.
Kun suunnitellaan uutta tietä, tulisi alueella tehdä tutkimuksia sopivan linjauksen määrittelemiseksi. Hyvä vaihtoehto on kokonaisuuden tarkasteleminen ilmakuvista tai ilmasta käsin tehdystä laserskannerilla tehdystä kartasta. Turvealueen kyseessä ollessa pitäisi myös määrittää alueen sijainti ja turpeen syvyys. Tätä tietoa tarvitaan sekä ympäristövaikutusten arvioinnissa että myös alustavassa geoteknisessä suunnittelussa. Suositeltuja tutkimusmenetelmiä ovat maatutkaluotaus ja lisäksi muutamat kairausmenetelmät.
Kuivatusjärjestelyt ovat joskus haastavia ympäristötekijöiden rajoittaessa niitä. On kuitenkin tärkeää, että lopullinen kuivatusjärjestelmä toimii! Tiet voivat vaurioitua toimimattoman kuivatuksen vuoksi. Laskuojat ovat kriittisin osa tien kuivatusjärjestelmää. Myös puuttuva tai tukossa oleva rumpu voi aiheuttaa ongelmia.
Luonnon ekosysteemi voi olla altis mille tahansa muutokselle, mikäli tie rakennetaan kosteikkoalueen yli. Yleensä herkimmät alueet ovat turvesoita. Kuolleet ja kuolemassa olevat puut ovat hälyttävimpiä merkkejä muutoksista kosteikkoalueen ympäristössä.
Turpeen päälle rakennetut tiet pitää suunnitella huolellisesti. Turve on eloperäinen materiaali, joka käyttäytyy erilailla tien ja kuormituksen alla. ROADEX-projektin yhteydessä tuotettu eLearning materiaali “Turpeen päälle rakennetut tiet” käsittelee turvealueiden tyypillisiä piirteitä ja muita teihin liittyen huomioon otettavia seikkoja.
Lähteet (muut kuin ROADEX informaatio), joita on käytetty tässä kappaleessa: Roadscanners answers to the Questionnairy about road and wetlands, prepared by Clayton Gillies pdf
7.2. Sivuojat
Kun vanhan tien rakennetta parannetaan, pintakuivatusjärjestelmät ja muut kuivatusrakenteet ovat normaalisti jo olemassa. Tämä merkitsee sitä, että ensisijaiset vaikutukset ympäristöön ovat jo tapahtuneet ja olemassa olevaan kuivatusjärjestelmään tarvitaan vain vähäisiä muutoksia. Näiden ei yleensä pitäisi olla kiistanalaisia.
Olisi hyvä muistaa, että ojia tehdessä tulee tietty määrä kaivettua maata läjitettäväksi. Ensisijaisena vaihtoehtona tulisi kuitenkin olla tämän materiaalin uudelleen käyttö. Ojien pohjalta pois kaivettu maa ei ole normaalisti käyttökelpoista sellaisenaan, mutta sitä voidaan käyttää esimerkiksi maisemoinnissa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että kaivettu maa-aines ei valu takaisin ojan pohjalle. Toinen vaihtoehto on kuljettaa maa-aines läjitysalueelle. Tässä tapauksessa tulee varmistaa, että maa-aines ei joudu sellaiseen paikkaan, missä se aiheuttaisi ongelmia. On järkevää olettaa, että ojissa voi olla ympäristölle haitallisia aineita ja siksi ei ole suositeltavaa kasata maata alueelle, jossa voi olla suuri veden virtaama. Sijoituspaikaksi tulisikin valita kiinteä ja kantava pohjamaa, kuten moreenimaa-alue.
Kuivatuksen suunnittelu voi olla haastavaa, mikäli tie sijaitsee pitkällä matkalla leikkauksessa tai turvealueella. Turvesuot ovat yleensä hyvin tasaisia alueita ja siksi vesi jää helposti makaamaan alueelle. Laskuojat voivat olla hyvinkin pitkiä saavuttaessaan sopivan vesialueen. Ojan kaivamisessa käytettävillä koneilla voi olla ei-toivottuja vaikutuksia maastoon ja siksi kosteikkoalueella tehtävälle työlle on usein asetettu rajoituksia. Suositeltavaa on johtaa pintavedet tien sivuojia pitkin olemassa olevaan vesistöön ja välttää vahingoittamasta alueen hydrologiaa.
Lähteet (muut kuin ROADEX informaatio), joita on käytetty tässä kappaleessa: Roadscanners answers to the Questionnairy about road and wetlands, prepared by Clayton Gillies pdf
7.3 Rummut
Rummut ovat välttämättömiä, jotta vesi voi virrata tien ali. Rummun tulee olla niin suuri kuin veden virtaus vaatii. Uuden rummun suunnitelussa tai korjattaessa vanhaa on välttämätöntä muista myös ympäristöasiat. Maalla elävät eläimet voivat helposti (enemmän tai vähemmän) ylittää tien, mutta kaloilla, sammakoilla yms. voi olla ongelmia. Rummut eivät saa olla muuttoesteitä vesien eläimille.
Veden syvyyden on rummussa oltava riittävä, jotta kalat pystyvät uimaan sen läpi. On myös oltava varma siitä, että rummussa oleva veden pinnan taso on samalla tasolla puron veden pinnan kanssa. Lisäksi rummun päässä ei saa olla ”vesiputousta”. Vaikka sammakot voivat hypätä, rummun pohjan tulee olla enemmän tai vähemmän samalla tasolla ympäröivän ojan kanssa.
Saostusrakenteita tulee rakentaa sinne, missä ojien materiaali on silttiä. Tämä koskee erityisesti uusia ojia, koska niihin voi aiheutua eroosiota ennen kuin kasvillisuus stabiloi sen. Eroosio voi aiheuttaa veden sameutta rummun alavirran puolella. Saostusrakenteen, kuten saostusaltaan, pääasiallinen tarkoitus on estää silttiä valumasta veteen ja antaa enemmän aikaa siltin sedimentoitumiselle. Kuoppa voi sijaita myös rummun sisääntulopuolella. Tällöin se edistää silttimateriaalin laskeutumista ja ehkäisee samalla muun muassa samentumista.
(Lähteet: PPD Technical note stilt traps and filter peds – draf Coillte: Forest Operations & Water Protection Guidelines )
Tierakentamisessa voidaan käyttää erityyppisiä rumpuja. Jokainen niistä tulee asentaa valmistajan ohjeiden mukaisesti. Rummut rakennetaan yleensä ”kiinteälle” maalle. Tämän perusteella muu osa tiestä voi painua aikojen kuluessa ja rummun kohdat tulevat olemaan korkeammalla. Rummun ”nouseminen” ylöspäin voidaan välttää rakentamalla siirtymäkiilat rummun kummallekin puolelle. Tällöin vältetään tien pinnassa tapahtuvat muutokset. Joissakin tapauksissa (käytännössä melko harvoin) rumpuja voidaan käyttää ylläpitämään alueen pintavesitasapainoa tien kummallakin puolella. Rumpu tulisi asentaa niin, että veden pinta ei pääse nousemaan tien korkeammalla puolella. Liian ylös asennettu rumpu voi aiheuttaa veden lammikoitumista.
Lähteet (muut kuin ROADEX informaatio), joita käytetty tässä kappaleessa: Roadscanners answers to the Questionnairy about road and wetlands, prepared by Clayton Gillies pdf
7.4 Luiskien stabiilius
Ojien sisä- ja ulkoluiskien stabiilius pitäisi sisältyä ympäristönäkökohtien arviointiin. Luiskien stabiilius on hyvin yleinen ongelma erityisesti leikkauksissa, joissa pinta- ja pohjavesi voivat aiheuttaa valumia ja eroosiota.
Eroosioherkkien luiskien materiaali voi valua ojien pohjalle ja estää veden virtaamisen. Tämä vuorostaan voi aiheuttaa pohjavedenpinnan tason nousua. Pahimmillaan tämä on alueilla, joissa pohjamaa on hienoa hiekkaa tai silttiä ja pohjaveden virtaus on suurta. Kasvillisuutta istuttamalla voidaan hyvin vähentää luiskien eroosiota. ROADEX -projektissa on esitetty myös useita teknisiä ratkaisuja lisäämään luiskien stabiiliutta tietöiden aikana.
Tässä kappaleessa käytetyt lähteet (muut kuin ROADEX informaatio) on esitetty jokaisen kappaleen jälkeen.